Teksti: Kaarina Saarialho Kuusi kesäharjoitteluviikkoani IYC Suomessa alkavat lähestyä loppuaan. Istun Allergiatalon ruokalassa ja juon Begon tekemää kahvia. Muistelen kaikkea viime viikkoina tapahtunutta ja tunteet tahtovat heti nousta pintaan. Olo on hieman haikea, vaikka tiedänkin, etteivät kokemukseni IYC:llä lopu vielä tähän, mutta samalla oloni on hyvin kiitollinen. Ennen harjoitteluni alkamista odotin hyvää ja opettavaista kokemusta, vaikka rehellisesti sanottuna samalla hieman pelkäsinkin, että kuluvatko kuusi kesäviikkoa toimistotyön parissa hyvin hitaasti. Heti ensimmäisen työpäivän jälkeen minulle kävi kuitenkin jo selväksi, ettei syytä…
